Valitsin mandoliinin soittimekseni kuukausien tuskan jälkeen, tuskan joka aiheutui kitarani rajotteista. Akustinen kitara on loistava soitin säestykseen, mutta sen hitaat kielet rajoittavat sen käytettävyyttä melodiasoittimena. Olen vasta amatööri kitarankin soitossa, mutta se ei ole koskaan tuntunutkaan aivan omalta.
Aloitin irlantilaisen musiikin kuuntelun Thin Lizzy:n Whiskey in the jarista, joka on myöhemmin myös Metallican sovituksen kautta tullut tutuksi monille. Whiskey in the jar johti Dublinersin viskiin kupposessa ja niin alkoi irlantilaisen kansanmusiikin kuuntelu.
Paljon myöhemmin tapailin sävelmiä kitaralla, mutta akustinen tremolo särki korviani (tietenkin myös koska tekniikka ei ollut hallussa). Niinpä otin ja aloin lukemaan asiasta enemmän.
Irlantilainen musiikki käyttää perinteisesti kreikkalaisesta bouzoukista kehittynyttä luuttua, mutta muuten bouzouki onkin sitten jo hieman harvinaisempi soitin kansainvälisesti. Youtube ja sen monet Irish washer woman -videot olivat, myönnettäköön, myötävaikuttamassa lopulliseen päätökseen hankkia mandoliini.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti