keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Edellisestä viestistäni on jo vuosi?!

Laiskuus iski jälleen kerran ja menetin mielenkiintoni virtuaalitodellisuuden sosiaalisiin meedioihin. Harrastus ei silti ole minnekään kadonnut, vaan soittelen päivittäin viisun tai pari. Viimevuoden vapun aikoihin kirjoitin Työväen laulukirjasta ja sepä se on yhä tärkeänä pinnalla. Tietenkin se putoaa aika kauas tuosta alkuperäisestä tarkoituksesta, eli irlantilaisesta kansanmusiikista, mutta yhtä kaikki maniska on hyvä soitin vasemmistosoitannalle.

Partisaanivalssi on kaunis laulu ja sävellys, mutta niin on Bella Ciao:kin! Tämän kevään ja vapun eniten soitettu viisu on tämä italialaisten partisaanien surumielinen oudossa H-mollissa tjsp. soiva laulu.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Työväenlauluja vappuna!


Oulun Musiikkikullas ei taaskaan pettänyt kun vappuinen lauluinto iski torstai-iltana. 2007 Fazer-musiikin julkaisema Työväen laulukirja, josta löytyy kaikki klassikot pois lukien Punakaartin marssi, maksoi 21,50€ - nettikaupoista olisi kirjaa saanut halvemmallakin.

Työväen Laulukirja 21,50€

Vapun jälkeinen aika on mennyt mukavasti Partisaanivalssin äärellä, vaikka en vielä uskallakaan väittää osaavani kappaletta edes auttavasti. Ajatushan se kuitenkin tärkein on!

Jokapäiväiseen treeniin astui mukaan myös The leaving of Liverpool, joka on Irlantilainen kansanlaulu, pari viikkoa sitten. Lähinnä paremman puoliskon aloitteesta, Irish Washerwoman kun alkoi jo soida päässä 24/7, eikä sen mukana voi oikein laulaakaan.

Mukavaa vapun jälkeistä aikaa ja pidetään lakki päässä!

tiistai 14. huhtikuuta 2009


Kuvassa on Oulun Pikisaari, Merikoskensilloilta kuvattuna.

Tänään aamu valkeni järkyttävän kirkkaana ja kauniin keväisenä. Vanhoista huilunuoteistani löysin helpon, tutun ja turvallisen uskonnollisesti värittyneen kansanlaulun: Morning has broken.

Laulu olikin sitten niin helppo että tässä on ensimmäinen julkaistu nauhoitukseni!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mandoliinin viritys

Ensimmäinen viritys, jonka tein jo lähes viikko sitten, kuulosti oikein hyvältä. Sävelet osuivat näppärästi kohdilleen ja soitinta oli ilo näppäillä, vaikka matalin kieli eli G välistä särähtikin hieman epämiellyttävästi.

Myöhemmin päätin virittää soitinta uudestaan, korvakuulolta kuten aikaisemminkin, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi internetin ihmeellinen maailma tarjosi ilmaisen pienen kitaranviritysohjelman, jonka avulla sitten sain soittimeen hyvään kuosiin. Olin alkuvirittänyt sen ainakin yhtä oktaavia liian alas, mikä varmaan selittää ylimääräiset särähtelyt. Hirvitti tosin kiertää kielet niin pinkeiksi kuin ne nyt ovat ja epäuskoisena jouduin jopa tarkastamaan Sillanpään CD:ltä että sointi on tällä kertaa oikea - onhan se.

Sillanpää mainitsee kirjassaan että etenkin kokemattomalla alkuvirittäjällä voi olla vaikeuksia saada soitinta vireeseen ja tottahan se oli. Kyllä soitin soi ja kielet olivat toisiinsa nähden vireessä, mutta 440Hz A-kieli ei kyllä ollut 440Hz A-kieli sillä virityksellä. Kunhan nyt saan soittimen taas epävireeseen niin pääsen kokeilemaan uudestaan korvakuulolta virittämistä ja toivottavasti se sujuukin jo sitten paremmin.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Seppo Sillanpää: Mandoliiniopas

Suomen Kansanmusiikki-instituutin julkaisema mandoliiniopas vaikuttaisi olevan oiva tapa opiskella mandoliinia. Opas kertaa myös nuottien ja musiikin alkeet, joten se sopii aivan vasta-alkajallekin.

En ole vielä ehtinyt sivua 20 pidemmälle, jossa opetellaan tremolo (huh huh..), mutta kuuntelin CD:t läpi ja odotan jo innolla kunnon soittoon kiinni pääsemistä. Aikaisemmin mainitsemani tapaturma hieman hidastaa soittelua.

Olipa kirja kuinka hyvä tahansa, niin ei se silti ole yhtä hyvä kuin opettaja. Onneksi mandoliini oli ennen aikaan Suomen yleisin soitin, joten sen osaajia kyllä pitäisi löytyä vanhemmasta sukupolvesta.

Epiphone mm-20

Thomannin toimitusaika oli 6-8 vuorokautta Suomeen ja sitten siitä eteen päin kuljetusyrityksellä, joka tässä tapauksessa oli Itella eli posti. Todellisuudessa mandoliini kuitenkin saapui kotiovelleni lähes tarkalleen 6:ssa vuorokaudessa.



Paketti oli kylmä ja soitinta säästääkseni heti alusta asti annoin sen lämmetä paketissaan hetken ennen avaamista. Ostos oli onnistunut kaikin puolin, mandoliini vaikuttaa tukevasti valmistetulta ja pinnat ovat vahvassa lakassa.

Kyseiset mandoliinit ovat kuitenkin sarjatuotannolla Kiinassa valmistettuja, joten on syytä epäillä että laadun heittelyitäkin on ja voi yhä tulla - kun soittimen puuosat päätyvät suomalaiseen äärimmäisen vaihtelevaan ilmastoon. Virittäessä soitinta jouduinkin jo käyttämään hieman meisseliä, jotta sain plektransuojuksen paremmin asemoitua - se kun oli vain "heitetty" paikalleen ja resonoi heti kun sain tallan paikalleen.

Pienenä sivuhuomiona voisin vielä mainita että soitin oli vailla tallaa, joka löytyi pakkauksesta pussissa. Käytännössä ensikertalaiselle mandolinistille tämä oli jo melkoinen haaste. Sillanpään kirjan mukaisesti tallan paikan voi tarkastaa huiluäänillä, niitä taidetaan kutsua myös harmoonisiksi ääniksi tjsp., mutta päädyin asettelemaan sen valokuvien perusteella F-aukkojen keskelle. Jääköön hienosäätö toistaiseksi.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Mandoliinin valinta ja osto

Seuraava vaihe harrastuksen aloittamiseksi oli tietenkin käytännön tiedon keruu. Mistä mandoliineja saa, paljonko ne maksaa ja kuinka se rahoitetaan?

Valitettavan tapaturman takia lähdin kotipaikkakunnalleni, Rovaniemelle, missä onneksi on paljon tuttuja muusikkoja. Aloitin kyselemällä heiltä, mitä nettikauppoja he käyttävät ja ovatko koskaan soittaneet mandoliinia. Ensimmäiseen vastattiin poikkeuksetta www.thomann.de ja toiseen että ei. No siinä olin sitten nettisivu nenäni edessä ja huikea määrä mandoliineja, hintahaitarilla 60-5000 euroa.

Onneksi tiesin että yläasteopettajani oli pitkän linjan mandoliinimies ja vieläpä juuri folk-tyylisen musiikin, jota itsekin aioin soittamaan. Soitin koululle ja suureksi onnekseni heti seuraavalla välitunnilla sain miehen kiinni. Häneltä sain enemmän kuin rahanarvoisia neuvoja itseopiskeluun.

Kaikista halvin mandoliini Epiphonelta, MM-20, joka maksoi thomannilla vaivaiset 129 euroa oli opettajani luotettu soitin ja hänen kokemuksensa mukaan yksi parhaista, tyyliin sopivista, mitä oli soittanut. Lisäksi hän osasi kertoa että Seppo Sillanpään -90 julkaistu mandoliiniopas olisi hyvä paikka aloittaa, jos folk-musiikkia pyrin soittamaan.

Soiteltuani musiikkikaupat läpi Oulussa jouduin toteamaan että ulkomailta piti soitin tilata. Onneksi kirja sentään löytyi vielä Oulun Musiikki-Kullakselta ja hintakin oli noussut markka-ajoista vain vaivaisen neljäsosan - mikä ihmeen inflaatio?

Seppo Sillanpää: Mandoliiniopas 1990 (sis. 2 CD) 23,90
Epiphone MM-20 mandoliini (postikuluineen) 149,00

Halpa hinta musiikkiharrastuksesta, köyhällä ei ole varaa heittää rahaa kaivoon, joten jätin suosiolla muutaman kympin Stagg:it ja muut soittimet sikseen, vaikka ne saattavatkin olla aivan hyviä pelejä.